maanantai 21. kesäkuuta 2010
Synkkiä pilviä
Jere on alkanut ontumaan myös vasenta takajalkaansa. Oireet ovat aivan identtiset vuodenvaihteen oireisiin. Aluksi sillä vaikutti olevan pelkästään lihasjumeja, jotka helpottivat hieronnalla, mutta viikonlopun jälkeen sen tilanne näyttää erittäin huolestuttavalta. Sain Jerelle ajan ortopedille 5.7.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Fysioterapeutteja ja fysioterapeutteja
Sain sitten lopultakin soitettua Jereä hoitamaan alkaneelle fysioterapeutille. Halusin keskustella hänen kanssaan tapahtumista. Olin päättänyt pysyä asiallisena ja keskustella vain kuten ne on olleet, tapahtuneet ja ortopedin toimesta minulle kerrottu. Tämän alkuvuodesta Jereä hoitanut fysioterapeutti osoitti päättäneensä jo heti ensimmäisellä käynnillämme, että Jeren takajalan ontuminen johtuu sen huonosti ommellusta etutassun pistohaavasta korostaen huonoja eläinlääkäreiden tikkaustaitoja. Tämän kerran päättäneenä, kyseinen henkilö oli muodostanut itselleen niin tiukkareunaisen ja ahtaan laatikon, että ei kerta kaikkiaan kyennyt näkemään muita mahdollisuuksia.
Jeren leikannut ortopedi sanoi, että etujalalla ei ole mitään tekemistä sen takajalan kanssa. Jeren etuosan lihasjumit ovat tosin voineet johtua kipeytyneestä polvesta. Ortopedi korosti asiaa todella vahvasti ja näytti vielä esimerkein kuvista ja Jerestä perusteet omalle näkemykselleen.
Olin erittäin pettynyt fysioterapeutin reaktioon puhelinkeskustelumme aikana. Ymmärrän kyllä, että hänellä on todella paljon potilaita eikä hän voi muistaa kaikkia, varsinkaan kun meidän edellisestä käynnistä oli jo ehtinyt vierähtää yli kaksi kuukautta. Hän kommentoi kertomustani, ettei voi ottaa näin puhelimessa kantaa koska hänellä ei ole muistikirjaansa juuri nyt käsillä. Sanoin, että halusin hänen tietävän, että olen erittäin pahoillani ettei hän havainnut polven arkuutta tai liikkuvuuta vaikka hän on todella kokenut ja käsitteli joka käynnillämme Jeren oikeaa takajalkaa ja polven seutua. Hän ei osoittanut millään tavalla olevansa pahoillaan tai haluavansa palata asiaan muistikirjansa kera tai osoittanut edes lääketieteellistä kiinnostusta. Hän totesi vain lähes lakonisesti, että no hyvä kun olette saanut hoitoa ja toivotti hyvää kesää.
Omien koirieni ontumisien tutkimuksiin ja hoitoihin on vastedes vain yksi osoite. Jos lääketieteellisen hoidon jälkeen eläinlääkäri suosittelee fysioterapiaa, vien koirani ehdottomasti sellaiselle, joka on kiinnostunut potilaistaan ja tuntee ja käsittelee myös vastuunsa tekemistään hoidoista. Jeren ristisiteelle ei varmastikaan olisi ollut muita toimenpidevaihtoehtoja vaikka olisimmekin menneet heti alkuvuodesta ortopedille. Ainoa ero olisi ollut se, että toipuminen olisi tapahtunut talven aikana, jolloin treenitauko ei olisi haitannut. Nyt sen treenitauko osuu parhaimpaan kesäkauteen. Isoin opetus tästä projektistamme on ollut se, että kun koiran omistaja päättää viedä koiransa akuutin oireen kanssa vaihtoehtoiseen hoitoon eläinlääkärin sijaan, tulee aina ottaneeksi tietoisen riskin.
Jeren leikannut ortopedi sanoi, että etujalalla ei ole mitään tekemistä sen takajalan kanssa. Jeren etuosan lihasjumit ovat tosin voineet johtua kipeytyneestä polvesta. Ortopedi korosti asiaa todella vahvasti ja näytti vielä esimerkein kuvista ja Jerestä perusteet omalle näkemykselleen.
Olin erittäin pettynyt fysioterapeutin reaktioon puhelinkeskustelumme aikana. Ymmärrän kyllä, että hänellä on todella paljon potilaita eikä hän voi muistaa kaikkia, varsinkaan kun meidän edellisestä käynnistä oli jo ehtinyt vierähtää yli kaksi kuukautta. Hän kommentoi kertomustani, ettei voi ottaa näin puhelimessa kantaa koska hänellä ei ole muistikirjaansa juuri nyt käsillä. Sanoin, että halusin hänen tietävän, että olen erittäin pahoillani ettei hän havainnut polven arkuutta tai liikkuvuuta vaikka hän on todella kokenut ja käsitteli joka käynnillämme Jeren oikeaa takajalkaa ja polven seutua. Hän ei osoittanut millään tavalla olevansa pahoillaan tai haluavansa palata asiaan muistikirjansa kera tai osoittanut edes lääketieteellistä kiinnostusta. Hän totesi vain lähes lakonisesti, että no hyvä kun olette saanut hoitoa ja toivotti hyvää kesää.
Omien koirieni ontumisien tutkimuksiin ja hoitoihin on vastedes vain yksi osoite. Jos lääketieteellisen hoidon jälkeen eläinlääkäri suosittelee fysioterapiaa, vien koirani ehdottomasti sellaiselle, joka on kiinnostunut potilaistaan ja tuntee ja käsittelee myös vastuunsa tekemistään hoidoista. Jeren ristisiteelle ei varmastikaan olisi ollut muita toimenpidevaihtoehtoja vaikka olisimmekin menneet heti alkuvuodesta ortopedille. Ainoa ero olisi ollut se, että toipuminen olisi tapahtunut talven aikana, jolloin treenitauko ei olisi haitannut. Nyt sen treenitauko osuu parhaimpaan kesäkauteen. Isoin opetus tästä projektistamme on ollut se, että kun koiran omistaja päättää viedä koiransa akuutin oireen kanssa vaihtoehtoiseen hoitoon eläinlääkärin sijaan, tulee aina ottaneeksi tietoisen riskin.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Run, Jere, Run !!!!
... ja vapaus koitti.
2kk kontrollikäynti oli siis eilen. Ei ollut poika kipeä eikä könkkä. Hyvin räyhätty odotushuoneessa - jälleen kerran. Lääkäri otti jo tottuneesti meidät vauhdikaasti vastaan. Muutaman taivutuksen jälkeen ja kopeloinnin jälkeen Jeren polvesta ei tuntunut mitään ylimääräistä. Se taipuu ja oikenee kuten pitikin. Sillä on muutama pieni virheellinen liikerata, josta ei vielä tarvitse olla huolissaan. Se astuu oikealla jalallaan hieman alleen ja sen askel on hyppysellisen lyhyempi kuin vasemmalla. Myös paikallaan seisten sillä on 60% painosta vasemman jalan päällä, eli hyvin menee. Legurin mukaan nuo on sellaisia asioita, jotka ovat osin seurausta aiemmasta kipumuistista ja joiden poiskorjaamiseen menee vain aikaa. Fysioterapia auttaa.
Pienen nukautustujun jälkeen polvesta otettiin edestä ja sivusta röntgenit. Luutuminen on tapahtunut täydelliseksi, sääriluu on paksuuntunut ruuvien aikaansaamana kuten pitääkin, nivelnestettä on siellä missä pitääkin ja ensimmäisissä kuvissa näkynyttä pientä nivelrikkoa ei enää ole havaittavissa. Saimme siis luvan aloitaa vaiheittaisen vapaanaliikkumisen, josta olen hyvin ilahtunut. Jeren kokoisen koiran taluttaminen hihnassa metsässä on nimittäin aivan hullun hommaa. A) se menee aina ja joka kerta väärältä puolen puuta B) se löytää jotain todella mielenkiintoista nuuskittavaa takuulla juuri silloin kun yrität loikata jonkun risuläjän yli C) se tulee könyämään jalkoihin juuri kun yrität taiteilla kannon tai kivien yli taittamatta noppanilkkojasi. Pari kertaa yritettiin ja kokemus oli niin hermoja raastava, että päätin jättää leikin kunnes saadaan olla ilman remmiä.
Nyt vain lenkin pidentämistä, fysioterapiaa ja hihna irti. Seuraava ja viimeinen kontrolli neljän kuukauden päästä.
2kk kontrollikäynti oli siis eilen. Ei ollut poika kipeä eikä könkkä. Hyvin räyhätty odotushuoneessa - jälleen kerran. Lääkäri otti jo tottuneesti meidät vauhdikaasti vastaan. Muutaman taivutuksen jälkeen ja kopeloinnin jälkeen Jeren polvesta ei tuntunut mitään ylimääräistä. Se taipuu ja oikenee kuten pitikin. Sillä on muutama pieni virheellinen liikerata, josta ei vielä tarvitse olla huolissaan. Se astuu oikealla jalallaan hieman alleen ja sen askel on hyppysellisen lyhyempi kuin vasemmalla. Myös paikallaan seisten sillä on 60% painosta vasemman jalan päällä, eli hyvin menee. Legurin mukaan nuo on sellaisia asioita, jotka ovat osin seurausta aiemmasta kipumuistista ja joiden poiskorjaamiseen menee vain aikaa. Fysioterapia auttaa.
Pienen nukautustujun jälkeen polvesta otettiin edestä ja sivusta röntgenit. Luutuminen on tapahtunut täydelliseksi, sääriluu on paksuuntunut ruuvien aikaansaamana kuten pitääkin, nivelnestettä on siellä missä pitääkin ja ensimmäisissä kuvissa näkynyttä pientä nivelrikkoa ei enää ole havaittavissa. Saimme siis luvan aloitaa vaiheittaisen vapaanaliikkumisen, josta olen hyvin ilahtunut. Jeren kokoisen koiran taluttaminen hihnassa metsässä on nimittäin aivan hullun hommaa. A) se menee aina ja joka kerta väärältä puolen puuta B) se löytää jotain todella mielenkiintoista nuuskittavaa takuulla juuri silloin kun yrität loikata jonkun risuläjän yli C) se tulee könyämään jalkoihin juuri kun yrität taiteilla kannon tai kivien yli taittamatta noppanilkkojasi. Pari kertaa yritettiin ja kokemus oli niin hermoja raastava, että päätin jättää leikin kunnes saadaan olla ilman remmiä.
Nyt vain lenkin pidentämistä, fysioterapiaa ja hihna irti. Seuraava ja viimeinen kontrolli neljän kuukauden päästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)