JERE

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Jo vain meillä on lysthivä...

Huomasin juuri, että edellisestä päivityksestä on jo muutama viikko. No mutta happened so far:
Tikit siis olivat 2,5 viikkoa johtuen epäsoveliaista aikataulujen synkronoinneista ortopedimme kanssa. Itselleni varsin helppoa aikaa, koska vietin siitä kuitenkin 10 päivää Espanjassa hurraten suomalaisten hienolle kultajoukkueelle Sevillassa !!! _Jei!_

Jerellä meni jälleen kerran pitkän särkylääkekuurin ja antibioottien sekakäytöllä pakki sekaisin, mutta tokeni tästäkin parin päivän Attapekt-kuurilla. Lopulta koitti aamu, jolloin kampesimme molemmat itsemme autoon Jerppaleen kanssa ja suuntasimme kohti Espoon perukoita. Kerroin meidät vastaanottaneelle hoitajalle Jeren pikku-ukko-tripit kipulaastaripöllyissään. Kovin tuntui huvittavan. Tovin kuluttua ortopedimmekin laskeutui tutkimushuoneeseen ja totesi, että haava on kiinni ja koira vaikuttaa normaalilta. Esitimme kävelynäytteen tutkimushuoneesta röntgenhuoneeseen ja "catwalk"-arvio oli lyhyesti, jotta sehän käyttää leikattua jalkaansa todella hienosti. Röntgenhuoneessa Jere sai pikku tujut, valaistusta vähennettiin tunnelmatasolle ja sitten odoteltiin. Jere ei jostain syystä reagoi kovinkaan nopeasti noihin pikku tujuihin. Se ei välttämättä jaksa olla tolpillaan, mutta höröttimet asennossa varttia vaille kolme se kyllä tarkkaili oven alla tapahtuvaa liikehdintää. Sen ilme ei kyllä ollut niin skarppi, että olisi mitään äkkinäistä ehkäpä kyennyt tekemään. Lopulta lääketiede vei pojasta voiton ja tuli uni. Nostettiin koira pöydälle ja otettiin ensin kuva leikatusta jalasta ja sen jälkeen vielä viimeiset kontrollikuvat keväällä leikatusta jalasta. Kuvien oton jälkeen niitit raksittiin jalasta ja nostimme pojan pöydältä lattialle. Se heräsi samon tein, mutta jäi ihan mielellään vielä torkkumaan siksi aikaa kun kävimme luutumista ortopedin kanssa läpi.

Aivan käsittämätömän nopeasti on tapahtunut luutuminen sen jalassa. Verrattuna puolen vuoden takaiseen samaiseen kontrollikuvaan, Jerellä oli holkin erottama sääriluu-slice umpeutunut lähes täysin, ruuvien alueen luuaines on tihentynyt kuten pitääkin eikä minkään sortin nivelpintojen rikkoontumista ole havaittavissa. Ortopedi katsoi useaan otteeseen ja totesi mielessään vain, että tämä hipoo jo jotain hänen ennätyksiäänkin. Jalan luutuminen oli jopa niin hyvää, että saimme luvan fuskata 2 kk-kuvista jos haluamme. Lupasin miettiä asiaa vaikka tiesinkin samontein, että kyllähän me siellä käydään. Oikean polven luutuminen on ollut täydellinen. Kaikki metallikilkkeet ovat siellä missä pitääkin. Nivelpinnat ovat täysin sileät. Jopa nuljuluut ovat sileät, vaikkakaan eivät pyöreät. Kun oikein vertaamalla vertasi oikean polven kuvia nyt vs kuvia ennen leikkausta, sillä on aivan pienen pieniä luupiikkejä havaittavissa niissä paikoissa, joissa niitä kuulemma tapaa tulla. Mitään huolestuttavaa ei ole. Ortopedi kertoi, että hänellä on käynyt koiria, joiden kaikki nivelpinnat ovat tässä vaiheessa ollut täysin kukkakaalimaisella rosolla ja Jerellä ei voisi siistimmän näköistä olla.

Tulevaisuutta ei voi tietenkään kukaan ennustaa. Voi olla, että Jere elää polviensa osalta normaalin akiivisen elämän kuntoutumisensa jälkeen ja voi taas olla, että muutaman vuoden päästä se on kehittänyt itselleen nivelrikot. 1-2 kertaa vuodessa piikitettävä cartrophen on avuksi jos vain lompakko kestää. Sanoin, että tämän vuoden kassavirtakoettelemusten jälkeen tuo cartrophen-kuuri kuullostaa nappikaupalle.

Nyt sitten on liikutusta lisätty ja ensi viikolla aloitamme vesijumpan. Jere on todella hyväntuulinen koira. Se kinuaa leikkimään, tönii, höntyilee, seurustelee ja osallistuu kaikilla 45 kilollaan. Eikä tietenkään voi unohtaa iltapuuhia. Ennen nukkumaanmenoa pitää päästä kainaloon hetkeksi siliteltväksi kun henkilökunta köllähtää lukemaan. Pehmona on hyvä olla :-)