JERE

maanantai 11. lokakuuta 2010

Jere-miäs Porkkakoski

Nyppäsin Jereltä sunnuntaina kipulaastarit pois. Ymmärrän kyllä, että siinä on todella vahvaa kipulääkettä ja saa koiran hieman hönöksi, mutta kun koira oli aivan kuin pöllyssä hortoilisi. Sillä silmät välillä möllötti paikoillaan ja meni muutenkin vähän vajailla kierroksilla. Lauantai-iltana se oli jo hieman outo iltakävelyllä. Illalla oli todella mahtava tähtitaivas ja pihavalot loistivat ilmeisen hassusti. Se tuijotteli taaksemme korvat päätä myöden ja olis aivan sen näköinen, että meitä seuraa joku. Äkkiä puskan juureen jalkaa nostamaan ja pian sisälle ennenkuin ufot tulee ja vie mukanaan. Sunnuntaiaamuna sama homma. Se pälyili jos sun vaikka mitä puskia ja totesin, että nyt tuo poika näkee ja kuulee kyllä pikku-ukkoja ja nappasin iltapäivällä laastarit pois.

Maanantaina kun tulin töistä kotiin, kotona odotti kuin eri koira. Se oli iloinen, hyväntuulinen, tervehti omaan härskin norsumaiseen tyyliinsä ja katseli ulkona ympärilleen kuin, ompa kiva olla taas kotona. Jopa puolisko huomasi ilmeisen eron koiran käytöksessä. Se seurusteli pitkin iltaa meidän kanssa, kalusi luutaan ja kiehnäsi leikkimään. Sillä oli kieltämättä hieman kipuja jalassaan, mutta ei mitään huolestuttavaa. Sillä on ollut nyt koko ajan hieman huono ruokahalu, josta ei ollut enää tiistai aamuna tietoakaan. Söi koko aamusössönsä yhdellä nuolaisulla.

Vielä kun saan tänään sille kuonokopan, niin sen ei tarvitse pitää tuota kuumaa ja ällöttävää ränniä päässään. Kyllä me taas pikku hiljaa saadaan juonesta kiinni.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Ensimmäinen päivä; otto II

Yö meni rauhallisesti. Jere nukkui makkarissa meidän kanssa todella levollisesti aamuun asti. Se kaipaa selkeästi ulos. Jos ei muuta niin haistelemaan tuulia. Sillä ei ole jalassa ilmeiestikään suuria kipuja, sillä se ei saa lainkaan aikaisemman kerran kaltaisia kipusäpsyjä. Se tosin tihkailee aika paljon. Myöskään ruokahalu ei ole ollut hyvä. Se suostui syömään vain kädestä jauhelihaa pieniä annoksia. onneksi tarpeeksi, että sain annetuksi sen lääkkeet. Vasta lauantai-iltana se söi normaalin iltaruoan. Se on mielestni enemmänkin huonovointinen ja vahva veikkaukseni on, että se johtuu sen kipulaastareista. Toisaalta taas se käyttää leikattua jalkaansa todella hyvin, joten pidän noita laastareita sillä maanantaihin, jotta päästään leikkauksen jälkeisestä akuuteimmasta vaiheesta ylitse. Pidän mielummin kivun pois, jos näköjään vaihtoehdot ovat kipu tai huono olo. Se ei kuitenkaan oksentele tai ole muutoin levoton. Kolikolla on näköjään tässäkin kohtaa kaksi puolta.

Otin sen liimasiteen pois haavan päältä ja kiinnitin huomiota, että se on antanut koko haavan olla ehdottoman paljon paremmin rauhassa nyt kuin aiemmin. Leikkauksen jälkeen jätetty paineside tuntui sillä ilmeisen tuskaisalle loppu viimein, koska kun saksin sen siltä pois, Jere käytännössä nukahti kesken kaiken.

Näin tällä hetkellä. Käydään pain kolmen tunnin välein ulkona ihmettelemässä syksyn menoa.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Paluu alkuun kulkematta lähtöruudun kautta


Kuva kertoo enemmän kuin 1 000 sanaa. Kyljessä on kaksi kipulaastaria ja polvessa vielä toistaiseksi liimaside. Kipulaastarit lähtevät viimeistään tiistaina ja liimaside sunnuntaina.

Vein Jeren klinikalle heti aamulla puoli kasiin ja kerroin, että pääsen hakemaan sen tunnin vasteajalla. Tietenkin olin onnistunut junailemaan auton huollon samalle päivälle, ettei liian yksinkertaiseksi olisi tämäkään päivä mennyt. Onneksi kertakaikkiaan mahtava ystävä auttoi hädässä ja lupautui kyyditsemään kotiinhaun kanssa, mikäli auton huolto ajoittuisi epäkiitollisesti ja ajoittuihan se.

Pyysin heti aamusta, että Jere saisi paremmat kipulääkkeet kipulaastarin muodossa heti leikkausta seuraaviksi päiviksi kuin ensimmäisellä kerralla, koska se oli ollut mielestäni melko kivulias viimeksi. Jere jäi klinikalle ja lähdin itse kotiin. Yhden jälkeen sieltä soitettiin ja kerrottiin, että poika on jo sen verran pirteän näköinen, että sen voisi kotiuttaa. Kilautin kaverille ja siitä noin tunnin kuluttua olimme klinikalla. Jere oli huomattavan rauhallinen, tosin se oli saanut kuulemma pikku tujauksen opiaatteja kivun lievitykseen kipulaastareiden vaikutusta odoteltaessa.

Leikkaus oli onnistunut. Siitä huolimatta, että se oli on-off onnuskellut mistä lie syystä jo oikeastaan heinäkuusta asti, sillä oli polvinivelen pinta sekä nuljuluut täysin siistit. Yksittäinen aivan pienen pieni nivelrikon alku oli havaittavissa, mutta se hoitunee kun aloitamme Cartrofen-piikit. Sen kaikki polven nivelpinnat olivat siis täysin siistit ja mikä parasta ja ennusteista huolimatta, sen polvikierukka oli ehjä siitäkin huolimatta, että sen eturistiside oli kokonaan katki. Toisin sanoen, sillä on varsin hyvä toipumisennuste.

Automatka oli jälleen hieman hankala. Töyssyt ilmeisestikin tuntuivat ikävälle poikkisahatuissa luissa ja kotiin päästyämme se on ollut hieman levoton ja piippailee. Se ei vaikuta mielestäni jalastaan kivuliaalta, vaan uskoisin sillä olevan yksinkertaisesti melkoisen huono olo.

Ollaan pariin otteeseen käyty pihan perällä varsin menestyksekkäästi, mikä on oikeinkin hyvä asia. Tänään se saa sen verran iltaruokaa, että saa syötyä antibiootit ja särkylääkkeet. Toivottavasti saamme kaikki nukuttua ensi yönä, sillä lepo on juuri tällä hetkellä sen parasta lääkettä.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Maahan ei olutkaan pitkä matka...

Hieman jäänyt päivittelemättä uutisia, mutta ei jaksa niitä "musta-tuntuu-että-tänään-emme-onnu" -juttuja kirjoittaa. Ihmisen mieli tekevi kummia näkökyvylle. Oma luottamus näkökykyynsä sitten pikku hiljaa hupeni ja otin luurin käteen ja keskustelin ortopedimme kanssa puhelinkonsultaationa pari viikkoa sitten. Sovittiin, että varaan Jerelle ajan näytille ja sen perusteella sitten leikkaamme tai jätämme leikkaamatta.

Olimme siellä aamulla ja palpoimalla kävi selväksi, että vasemman polven eturistiside on sillä näköjään kokonaan poikki. Ei tarvinnut kuvia eikä isompia testejä. En oikeastaan osannut pettyä, kun arvelin jotain sen suuntaista käyneen. Miksi se on mennyt poikki, niin God Only Knows, But Won't Tell... Enkä oikeastaan enää jaksa edes pähkiä niin pitkälle. Poikki mikä poikki ja polven saa toimintakuntoon vain leikkaamalla. Perinteisesti varsin kiireinen lääkärimme sanoi, että hänen tämän viikon loppuviikon menonsa on peruuntunut ja pitää sekä torstain että perjantain (huomisen ja ylihuomisen) leikkuripäivinä, joihin perjantaille on vielä tilaa. Jere pääsee siis heti ylihuomenna operoitavaksi !!!

Jos jotain positiivista puoli vuotta takaiseen, niin nyt tietää mikä on edessä päin ja myöskin on ihan älyttömän paljon parempi ymmärrys siitä kuinka kuntoutuksen tulee edetä.