Alkuun surullisia uutisia. Maxin sairaus eteni vaikeaksi. Lopun alku tapahtui toukokuun puolessa välissä sen lähdettyä pupun perään omalta pihalta. Vietissään kun oli, niin saaton vain katsella kauhun sekaisin tuntein sen hyppimistä ja pomppimista ojien ja puunrunkojen yli. Muutaman minuutin jälkeen se tuli takaisin ja oli erittäin kivulias. Se köyristi selkäänsä voimakkaasti eikä varannut takajaloilleen lähes laisinkaan. Neurologi oli ohjeistanut tämänkaltaisissa tilanteisiin totaalilevon ja rimadyl-kuurin. Viikon kuluttua se olikin palautunut lähes alkutilaan. 1.6. oli alkukesän ensimmäisiä kuumia päiviä ja vein koirat illalla uimaan, kunkin yksitellen Enäjärven venevalkamaamme. Päästin Maxinkin lutraamaan ja se olikin mielellään vedessä. Noin viiden minuutin uinnin jälkeen kutsuin sitä pois vedestä, mutta poistulo jäi yritykseksi. Sen takajalat eivät enää kantaneet. Se yritti ja oli melkoisen ihmeissään mitä tapahtui kun jalat eivät totelleetkaan. Nostin sitä vyötäröstä ja sain autettua sen 50 metrin päähän autolle ja kärryn sijaan nostin sen suoraan auton takaluukkuun ja ajoin kotiin. Jätin Japin ja Jeren kotiin ja soitin Vihtiin omaan eläinlääkäriimme klo 20. Sinne ei enää saanut aikaa mutta kunnan päivystävä pyysi tulemaan välittömästi. Maxi pääsi kivuistaan omassa turvallisessa ja rakastamassaan paikassa oman ihmisen auton takaluukussa. Maxin tuhkat ripoteltiin Petunian ja Nikon luokse Högsåran rantaveteen 30.7. Suru on edelleen suuri.
Jeren treenaaminen alkoi aluksi varovaisesti tottelevaisuusharjoitteiden kertailulla pääsiäisenä. Oli sillä jotain jäänyt mieleen. Myös jälkipuuhat aloitimme lumien sulattua sitten loppujen lopuksi.
Treenaamisen aloituksen jälkeen kuten myös kaikenlaisen muunkin rasituksen jälkeen se oli usein selästään jäykkä ja ontui paljon. Käytin sitä usein fyssarilla ja hieroin sitä itsekin. Kunnon huoltoreseptiä ei oikein tuntunut löytyvän ja se oli kovin usein muutaman päivän lepokuurilla, jolloin se sai myös Rimadyliä. Töissä tuli puheeksi eläinten nivelten huolto ja kuulin saksalaisesta nettikaupassa myytävistä hevosille tarkoitetuista lisäravinteista. Erityisesti orgaaninen MSM sekä puhdas glukosamiini kiinnittivät huomioni. Niimpä sitten Arthroflexin loputtua löysin itseni kyseisestä webbikaupasta ja tilasin kyseisiä tuotteita itselleni. Hintaetu oli huomattava. 1 kg MSM:ää ja 2 kg puhdasta glukosamiinia kustansivat rahdin kera noin 100€. Huomioitavaa on, että 400g Arthroflexiä apteekissa maksaa 52€. MSM/Glukosamiini-sekoituksen riittävyys on suurin piirtein samaa luokkaa Arthroflexin kanssa. Eikä kyseessä ole pelkästään kukkaroystävällinen etu vaan myös noin viikko tämän uuden lisäravinnon syöttämisen jälkeen Jeren kaikki jäykkyydet ja ontumiset loppuivat. Se on tosin sanottava, että joko sillä on syvälle syöpynyt kipumuisti tai sitten sen oikea polvi on vain kertakaikkisen jäykempi kuin vasen, koska se käyttää takajalkojaan hieman eriparina.
Jeren suojeluharjoitukset aloitimme myös. Sillä oli hyvin pehmeä alku päästen LeidiPurujen kanssa tutuiksi edeten aina niin, että nyt kesälomareissulla OG Neuenhagenin oma maalimies Nico Wrobel teki sille jo hyvinkin "oikeilta" suojeluharjoituksilta näyttäviä treenejä. Vielä kun saamme uutukaisella kotikentällämme moottorin hyrskytettyä käyntiin, niin siinähän sitä on jälleen kädet täynnä töitä.
Harjoitusten lisäksi Jere "joutui" mallipuuhiin. Kiitos Piret kärsivällisyydestäsi :-) ja Tina kuvaamisesta !!!





