

Uiminen on siis kova juttu ja mitä ilmeisimmin myös ihan mieluista. Juha toi duunistaan käytöstä poistetun kuivapuvun mulle ihan ikiomaksi, joten ei tarvitse itse kastua tai mennä palelluttamaan kinttujaan kylmään ja märkään veteen. Meillä on hyvin lähellä Enäjärven "vierasvenesatama", jossa on hyvä hiekkapohja. Siellä pääsee ainakin vielä toistaiseksi hyvin uimaan eikä kalakalletkaan vaikuta harmistuneilta Jerpan polskimisista.
Käytiin myös ensimmäisen kerran ihan ohjatussa vesiterapiassa. Sessio kesti kokonaisuudessaan tunnin, jossa oli puolisen tuntia fysioterapeutin käsittelyä ja puolisen tuntia vesialtaassa hölkkäilyä. Sessio oli itsessään hyvä. Fysioterapeutti oli hyvä ja juoksumattotreeni ok, mutta paikka itsessään oli hieman ikävä ja en kovin mielelläni sinne halua uudelleen viedä Jereä. Pitäisi löytää vaihtoehtoinen paikka... Juoksumattohässäkkä ei ollut Jeren suurinta huvia, mutta ei se mitään paskahalvaustakaan saanut tai kokenut mitään suurempaa paniikkia. Ilme paljasti kuitenkin, että ihan kaikkia keksintöjä ei ehkä tarvitsisi kokeilla. Se yritti vain kerran nousta paljusta pois, mutta kun sen nousupyrkimyksen esti ja matto lähti liikkeelle, se hieman ihmetteli moista, mutta jäi tallustelemaan kiltisti. Kun vesi lähti pikku hiljaa nousemaan varpaille, Jere nosteli hieman huolestuneena jalkojaan, että täällähän on vesivahinko. Kun vesi vain nousi ja nousi, se taisi vain todeta, että jahas kupletin juoni on tämä. Hölkkä oli sen verran pitkä ja raskas, että Jere oli melko väsynyt poika koko loppupäivän. Päästiin lähtemään sieltä suoraan kotiin eikä tarvinnut enää kurvata toimiston kautta.
Sääksissä on myös yksi paikka, jossa käymme ja jossa on erinomainen pohja ja ihan riittävän pitkä rantaosuus, jossa Jereä voi kahlauttaa hetken aikaa kytkettynä ja kahluun jälkeen voi nakella sille hetken keppiä ja se pääsee kunnolla uimaan. Uiminen on kyllä todellinen pelastus Jeren aktiviteettitason himmaajana, koska sillä loppuisi tekeminen muutoin aivan kesken.


