Tällä kertaa ei melkein tarvittu enää edes kuonokoppaa :-)
Edistystä on tapahtunut siinä mielessä, että Jere käyttää oikeaa takajalkaansa huomattavasti paremmin. Se aavistuksen verran keventää sitä levon jälkeen, mutta varaa kuitenkin ihan reilusti painoa toisin kuin vuoden alussa, jolloin se roikotti sitä selkeästi ilmassa. Se liikkuu vapaammin, käyttää yleisestikin ottaen paremmin takajalkojaan, on leventänyt raajojensa asentoa sekä edestä että takaa ja aina toisinaan, jopa, kun se seisoo tasapainossa ja ilman merkittävämpää kropan jännittämistä tai toiminta-aikeita se selkeästi yrittää työntää vioittunutta varvastaan maata kohti. Tosin heti kun sen peruspuuhastelu ja töhötys jatkuu, varvas sojottaa kohti kello kolmeatoista ja tassu on kääntyneenä ulospäin. Osittain opittua mutta varmasti kipuihinkin perustuvaa.
Yhden lihasjumin kun terapeutti on saanut auki, niin seuraava löytyy. Jerellä on selkeästi koko vasen eturaaja kosketusarka. Terapeutti arveli, että tassun arpi on liimannut pintahermon myös samaan syssyyn itseensä kiinni ja vaikuttaa koko jalan herkkyyteen. Se on kerrassaan ujo piimä jos sen oikeaan etujalkaan yrittää koskea. Siltä manipuloitiin oikean takajalan reiden alakiinnityskohtaa, säkää ja rintalihasta. Sillä on rintalihaksen kehittyminen ollut vajaata, sen vasemman etujalan väärästä asennosta johtuen. Se ei ole pyöreä, kuten sen kuuluisi vaan ellipsin muotoinen. Lihas kuulemma kuitenkin palautuu jos jalka saadaan asettumaan oikealle paikalleen.
Koska käyntimme ja jumppamme eivät ole johtaneet parempaan edistymiseen, terapeutti suositteli hyvää ortopedia, joka tutkisi jalan ja sen vamman. Tarvitsemme konsultointiapua olisiko Jere hoidettavissa pelkällä haavan aukileikkauksella vai tarvitaanko siihen järeämpiä keinoja. Mainitsi esimerkkinä, että vinttikoirilla on kynsien kanssa jatkuvaa taistelua ja monelta on jouduttu jopa amputoimaan varpaita. Tämä hänen suosittelemansa ortopedi on tosin varsin taitava ja onnistunut leikkauksien jälkeen säilyttämään koirien normaalin jalkojen liikeradat, jopa näillä yliherkillä vinttikoirilla, ja ne ovat voineet jatkaa juoksijan uraansa eikä niistä ole jäänyt päkiätepsuttelijoita, jollainen Jere on juuri nyt.
Löysin ortopedin yhteystiedot netistä ja ajanvarauksesta ajan 12.4. klo 17.
Uusi kirjoitus siis viimeistään tuon jälkeen.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Humppa-Jumppa
Toinen käynti fysioterapeutilla on takana. Jos jotain pientä edistystä on havaittavissa, niin Jere pitää takakinttujaan enempi harallaan kuin aiemmin. Lantionpohjan lihakset ovat lähteneet siis kehittymään. Ei kun lisää ryömimistä. Työstimme myös lantion lihastasapainoa, jossa terapeutti saikin lihakset hyvin aukenemaan. Jere nimittäin makasi niin, että sen vasen puoli lantiosta oli muutaman sentin oikeaa matalemmalla !! Hurjalta se oikominen näyttää, mutta ilmeisesti ei ollut ylenpalttisen kivulias toimenpide, koska Jere röhnötti kaikilla neljälläkymmenelläviidellä kilollaan minua vasten totaalisen rennon rauhallisena. Sen ryömiminen näyttää hyvältä ja se tekee sitä oikein. Jumppaa voi tehostaa hangessa kahlauksella tai vedessä kahlauksella. Mitään suurta ja mullistavaa ei tällä kertaa tapahtunut kuin että, Jere ryhtyi jälleen heiluttamaan häntäänsä :-) Seuraava käynti kahden viikon päähän. Mikäli lantion alue oikenee tätä vauhtia, se oikaisee myös etukinttunsa ennen pitkää. Jihuu!!!
Hankikahlausta testattiin sitten heti viikonloppuna. Kun alkuintoilukettuloikkahöseltäminen rauhottui ja se malttoi ryhtyä keskittymään askeltamiseensa saimme todella hyvän hankilenkin tehtyä molempina päivinä. Käytiin ihailemassa muiden treenejä kauniina sunnuntaipäivänä ja maltan tuskin odottaa, että päästään taas itse purukentälle vihdottavaksi.
Hankikahlausta testattiin sitten heti viikonloppuna. Kun alkuintoilukettuloikkahöseltäminen rauhottui ja se malttoi ryhtyä keskittymään askeltamiseensa saimme todella hyvän hankilenkin tehtyä molempina päivinä. Käytiin ihailemassa muiden treenejä kauniina sunnuntaipäivänä ja maltan tuskin odottaa, että päästään taas itse purukentälle vihdottavaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)