Tänään sitten Jere jäi ensimmäistä kertaa yksin kotiin. Sillä on turvalliseksi tehty tila kodinhoitohuoneessa, jossa se pystyy hyvin olemaan luistamattomalla alustalla - tötterö päässään. Jere ei mitenkään peittele mielipidettään, jos sellainen koiralla olisi, kyseisestä pöntöstä. Se tuijottaa täysin hievahtamatta suu kiinni metrinen tatti otsassaan. Pakko sillä on kuitenkin ämpäriä pitää päässään, koska muuten se ei anna polven haavan olla rauhassa.
Sillä jalka ilmeisesti hieman kipetyy iltaa kohti, koska sillä on melkoinen läheisriippuvuus tällä hetkellä ja seuraa perässä kuin hai laivaa minne tahansa menenkin; vaatehuoneeseen, vessaan, keittiöön, ruokapöydän ääreen, tv:tä katsomaan, työhuoneeseen. Ihan kaikkialle. Kodinhoitohuoneessa pysymisellä on sekin hyvä puoli, että tämä jää pois. Ensimmäinen yö kodinhoitohuoneessa tötterö päässään oli levoton. Se piipitti aamuyön tunteihin saakka kunnes nukahti. Toinen yö oli huomattavasti jo rauhallisempi, onneksi...
Muutoin elämä ja olemisemme on ilmeisestikin saavuttanut sen muotonsa, jossa tulemme ainakin pari kuukautta viettämään. Nykyinen liikunnan määrä vaikuttaa hyvälle. Se ei tällä liikkumisella kipeydy mutta sen mieli piristyy selkeästi kun pääsee edes hieman ulko-ovea pidemmälle.
Antibioottikuuri loppui tähän aamuun ja kontrollikuvat ja tikkien poisto tapahtuu tiistaina 11.5.
maanantai 26. huhtikuuta 2010
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Toinen päivä leikkauksen jälkeen
Mitä saadaan kun kotona on yksi narttu, joka on ihan itse telonut itsensä tikattavaksi, yksi juoksuinen narttu ja yksi leikattu uros? Siitä saadaan entinen hyvähermoinen koiranomistaja. Onneksi Maxi pääsee viikoksi hyvään hoitoon pois Jeren nenän alta. Jeren oikean jalan kintereeseen on tullut hieman turvotusta, koska poika ei kerta kaikkiaan malta olla aloillaan kun nenään tulvii ihanan tytön ihana tyttötuoksu.
Ensimmäinen yö meni yllättävän rauhallisesti. Nukuin Jeren kanssa matoilla vuoratussa huoneessa ja heti kun se vain rauhottui se myös nukahti ja nukkui aamulla seitsemään asti. Se oli perjantaina huomattavasti pirteämpi kuin leikkauksen jälkeen ja halusi ulos. Se käytti oikeaa jalkaansa eikä ole kertaakaan ollut 3-jalkaisena. Se käy myös nostamassa puskan juuressa jalkaansa nojaten leikattuun jalkaansa aivan koko painollaan.
Soitin Jeren leikanneelle ortopedille ja keskustelin hetken leikkauksesta. Sillä oli ollut 1/3 ristisiteestä poikki ja loppu oli ollut niin kertakaikkisen huonossa kunnossa, että koko eturistiside oli poistettu. Leikkaus oli itsessään ollut onnistunut. Lääkäri oli varsin kummissaan kuullessaan, että Jere käyttää leikattua jalkaansa varsin reippaasti. Sanoi, että ei sen kanssa lenkille saa lähteä, mutta kolme kertaa päivässä tasaisella maalla 10 minuutin rauhallinen kävely remmissä. Piti tätä jalan käyttöä todella positiivisena asiana. Toppuutteli kuitenkin, että tuo kaksi kuukautta on kuitenkin oltava huolellinen sen liikutuksen ja reuhaamisen kanssa. Kahden viikon päästähän on ensimmäinen kontrolli ja tikkien poisto, jolloin saa ensimmäistä osviittaa parantumisesta myös niiltä osin mihin ei näe.
Toinen yö oli ensimmäisen toisinto. Nukuttiin molemmat hyvin aamuun asti. Ruoka on maistunut Jerelle heti ensimmäisestä aamusta lähtien eikä lääkkeiden ottokaan ole tuottanut ongelmia. Kun nyt vielä saadaan arki ja rutiini pyörimään, niin eiköhän tämä tästä asetu paikoillensa.
Ensimmäinen yö meni yllättävän rauhallisesti. Nukuin Jeren kanssa matoilla vuoratussa huoneessa ja heti kun se vain rauhottui se myös nukahti ja nukkui aamulla seitsemään asti. Se oli perjantaina huomattavasti pirteämpi kuin leikkauksen jälkeen ja halusi ulos. Se käytti oikeaa jalkaansa eikä ole kertaakaan ollut 3-jalkaisena. Se käy myös nostamassa puskan juuressa jalkaansa nojaten leikattuun jalkaansa aivan koko painollaan.
Soitin Jeren leikanneelle ortopedille ja keskustelin hetken leikkauksesta. Sillä oli ollut 1/3 ristisiteestä poikki ja loppu oli ollut niin kertakaikkisen huonossa kunnossa, että koko eturistiside oli poistettu. Leikkaus oli itsessään ollut onnistunut. Lääkäri oli varsin kummissaan kuullessaan, että Jere käyttää leikattua jalkaansa varsin reippaasti. Sanoi, että ei sen kanssa lenkille saa lähteä, mutta kolme kertaa päivässä tasaisella maalla 10 minuutin rauhallinen kävely remmissä. Piti tätä jalan käyttöä todella positiivisena asiana. Toppuutteli kuitenkin, että tuo kaksi kuukautta on kuitenkin oltava huolellinen sen liikutuksen ja reuhaamisen kanssa. Kahden viikon päästähän on ensimmäinen kontrolli ja tikkien poisto, jolloin saa ensimmäistä osviittaa parantumisesta myös niiltä osin mihin ei näe.
Toinen yö oli ensimmäisen toisinto. Nukuttiin molemmat hyvin aamuun asti. Ruoka on maistunut Jerelle heti ensimmäisestä aamusta lähtien eikä lääkkeiden ottokaan ole tuottanut ongelmia. Kun nyt vielä saadaan arki ja rutiini pyörimään, niin eiköhän tämä tästä asetu paikoillensa.
torstai 22. huhtikuuta 2010
Leikkauspäivä
Tänään on torstai 22.4.
Vein Jeren aamulla eläinlääkäriin. Leikkaava lääkäri tulisi paikalle klo 10 ja Jere valmistellaan leikkaukseen sitä ennen. Odotussali oli vielä puoli kahdeksalta tyhjä, joten meillä oli hienosti käyttäytyvä poikakoira :-)
Sovittiin, että kun pääsen Niittykummusta noin klo 16 lähtemään, haen Jeren sen jälkeen.
Klo 14 tuli soitto, että Jere on todella levoton ja se pitäisi hakea pois ettei ole itselleen vaaraksi.
Aikataulu meni iltapäivän osalta uusiksi ja lähdin hakemaan poikaa.
Hyvä tavaton miten se oli jotenkin aivan kasassa. Se ei oikein jaksanut pysyä vielä tolpillaan vaikka hyvin olikin jo hereillä. Sillä oli myös hieman krapulainen ilme, reppana. En ikävä kyllä tavannut leikannutta eläinlääkäriä, mutta sain kuulla leikkauksen sujuneen odotusten mukaisesti. Sain varsin seikkaperäiset hoito-ohjeet, lääkkeet matkaan, tikkien poistoon plus kontrolliin varattu aika ja pääsimme kotia kohti. Ämpäri päässä oli sangen hankalaa ja olo oli ilmeisen tuskainen. Kotimatkalla kaikki pienetkin töyssyn tapaiset tiessä olivat melko tuskaa, koska Jere nousi miltei joka kerta istumaan ja piippasi. Onneksi voin olla huomisen päivän kotitoimistolla ja viikonlopun menon jouduin valitettavasti perumaan.
Tänään alkoi siis matka kohti meille tuntematonta. Tarina jatkuu huomenna.
Vein Jeren aamulla eläinlääkäriin. Leikkaava lääkäri tulisi paikalle klo 10 ja Jere valmistellaan leikkaukseen sitä ennen. Odotussali oli vielä puoli kahdeksalta tyhjä, joten meillä oli hienosti käyttäytyvä poikakoira :-)
Sovittiin, että kun pääsen Niittykummusta noin klo 16 lähtemään, haen Jeren sen jälkeen.
Klo 14 tuli soitto, että Jere on todella levoton ja se pitäisi hakea pois ettei ole itselleen vaaraksi.
Aikataulu meni iltapäivän osalta uusiksi ja lähdin hakemaan poikaa.
Hyvä tavaton miten se oli jotenkin aivan kasassa. Se ei oikein jaksanut pysyä vielä tolpillaan vaikka hyvin olikin jo hereillä. Sillä oli myös hieman krapulainen ilme, reppana. En ikävä kyllä tavannut leikannutta eläinlääkäriä, mutta sain kuulla leikkauksen sujuneen odotusten mukaisesti. Sain varsin seikkaperäiset hoito-ohjeet, lääkkeet matkaan, tikkien poistoon plus kontrolliin varattu aika ja pääsimme kotia kohti. Ämpäri päässä oli sangen hankalaa ja olo oli ilmeisen tuskainen. Kotimatkalla kaikki pienetkin töyssyn tapaiset tiessä olivat melko tuskaa, koska Jere nousi miltei joka kerta istumaan ja piippasi. Onneksi voin olla huomisen päivän kotitoimistolla ja viikonlopun menon jouduin valitettavasti perumaan.
Tänään alkoi siis matka kohti meille tuntematonta. Tarina jatkuu huomenna.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Tuloksia...
Pakko se on uskoa kun on mustaa valkoisella. Nivelnesteestä tehty tutkimus osoittaa, että vikaa on. Vika on saattanut olla Jerellä jo pitkään. Kuvissa näkyneiden reagointien perusteella ei kuitenkaan esimerkiksi vuotta, mutta viime syksystä lähtien voisi sopia hyvinkin kuvaan. Lääkärillä oli soitettavia tuloksia enemmänkin rivissä ja lupasi, että aamulla sieltä soitetaan ja saan sovittua leikkausajankohdan. Näin tämä menee...
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Ou boy..
Tuomiopäivä takanamme.
Kävimme siis maanantaina ortopedin luona. Jere käyttäytyi juuri niin huonosti kuin vain osasi. Odottelin keskenäni kaikessa rauhassa vuoroamme ja hain Jeren vasta vuorollamme. Odotustila oli melkoisen pieni ja siellä oli 3-4 muuta koiraa. Jere oli sen seitsemää äijää kun toin sen tutkimushuoneeseen. Lepyttelin vain ortopedin ja totesin, ettei se ole ihmisille äksy. Kun saatiin ovi perässämme kiinni, niin Jere olikin kuin iso herttainen nalle-karhunen. Pussasi lekurin linssit huuruun ja muutenkin teki itsensä hyvin tykö. Kerroin etujalasta ja Jeren takajalan ontumisesta. Lääkäri sanoi, että Jeren varpaan jänne on poikki. Sanoi myöskin, ettei kukaan lääkäri ompele sitä jännettä kiinni, sillä toipumisaikana jalan pitää olla kipparassa kuin kauhakuormurin kauha kolme viikkoa ja todennäköisesti heti ensimmäisenä päivänä haava repeää. Varpaasta on ainoa haitta kuulemma minulle, kun joudun leikkaamaan siitä kynttä useammin kuin muista. Sanoi myöskin, että Jeren etujalat ovat ylipäätään aavistuksen verran ulkonevat ja että sen oikeaan liikuntaan tulee kiinnittää vastaisuudessa paljon huomiota.
Sitten lähdimme tutkimaan sen takajalkaa. Lääkäri tutki koko oikean takajalan ylhäältä alas ja sanoi, että ihan kuin polvi olisi aavistuksen verran paksuuntunut. Hetken kopeloituaan Jere näyttikin, että ei tunnu mukavalta. Kävimme varmuuden vuoksi vielä pihalla liikkumassa ja hänen aavistuksensa osui oikeaan. Pienellä nivelen manipuloinnilla Jere ontui oikeaa takajalkaansa. Turha ilmeisestikin mainita, että Jere aiheutti mennen tullen oman kalabaliikkinsa odotustilassa...
Tilannetta päätettiin lähteä tutkimaan ja jalasta otettiin röntgenkuvat sekä edestä että sivusta. Sivukuvasta ilmeni karu totuus. Sillä näkyi kuvassa varjostumana nivelnestettä enemmän kuin mitä piti olla ja siellä missä sitä ei olisi saanut olla. Lisäksi sillä oli kaksi pientä alkanutta reagointialuetta, jotka kielivät polven ristisiteen osittaisesta repeämästä. Nukutettuna polven pystyi tutkimaan paremmin ja siinä oli selkeästi havaittavaa löysyyttä. Vasenta polvea tutkittaessa huomattiin oitis, että se on napakka eikä siinä ole eteenpäin suuntautuvaa liikkkuvuutta. Eturistisiteen vaurio saadaan varmuudella todettua kudosnestenäytteellä, josta pitäisi löytyä paljon irtosolukkoa. Pieni läntti karvoja pois ja neulalla tippa näytelasille. Tulos tulee viikon päästä.
Ensireaktio itselläni oli tyrmistynyt. Näinkö tämä sitten päättyi. Lääkäri sai minut kuitenkin vakuutettua, että vaikka leikkaus näyttää hirvittävälle; kahtia sahattuja luita, metallilevyjä jne jne, se on varsin hyvin onnistuva toimenpide. Kuntouttamisella on suuri merkitys koiran tulevaisuudelle. Kertoessani niin vakavalla ilmeellä kuin vain sain väännettyä, että tämä on ikäänkuin elämän ja kuoleman paikka tuolle koiralle ja että hänen on nyt käsi sydämellä arvioitava koiran kykyä jatkaa elämäänsä suojelukentillä hän sanoi, että Jere pystyy jatkamaan elämäänsä täysin normaalisti ja että kaikkea voi tehdä parantumisen jälkeen mitä meinattiinkin.
Nyt sitten tuli itselleni hirvittävä stressi pitää Jere aloillaan niin kauan aikaa, että se saadaan leikattua ettei tuo eturistiside vaan missään tapauksessa napsahda tällä välin poikki. Poika ei oikein millään ymmärrä remmilenkkejä ja aamuherätyksen aikaan sekä illalla tarhasta poistumisen aikaan ilo on niin ylimmillään, että oikein hirvittää.
Sen olen ehdottomasti päättänyt, että Jere leikataan jos diagnoosi on oikea. Loppukesästä sitten näkee miten paraneminen sujui.
Kävimme siis maanantaina ortopedin luona. Jere käyttäytyi juuri niin huonosti kuin vain osasi. Odottelin keskenäni kaikessa rauhassa vuoroamme ja hain Jeren vasta vuorollamme. Odotustila oli melkoisen pieni ja siellä oli 3-4 muuta koiraa. Jere oli sen seitsemää äijää kun toin sen tutkimushuoneeseen. Lepyttelin vain ortopedin ja totesin, ettei se ole ihmisille äksy. Kun saatiin ovi perässämme kiinni, niin Jere olikin kuin iso herttainen nalle-karhunen. Pussasi lekurin linssit huuruun ja muutenkin teki itsensä hyvin tykö. Kerroin etujalasta ja Jeren takajalan ontumisesta. Lääkäri sanoi, että Jeren varpaan jänne on poikki. Sanoi myöskin, ettei kukaan lääkäri ompele sitä jännettä kiinni, sillä toipumisaikana jalan pitää olla kipparassa kuin kauhakuormurin kauha kolme viikkoa ja todennäköisesti heti ensimmäisenä päivänä haava repeää. Varpaasta on ainoa haitta kuulemma minulle, kun joudun leikkaamaan siitä kynttä useammin kuin muista. Sanoi myöskin, että Jeren etujalat ovat ylipäätään aavistuksen verran ulkonevat ja että sen oikeaan liikuntaan tulee kiinnittää vastaisuudessa paljon huomiota.
Sitten lähdimme tutkimaan sen takajalkaa. Lääkäri tutki koko oikean takajalan ylhäältä alas ja sanoi, että ihan kuin polvi olisi aavistuksen verran paksuuntunut. Hetken kopeloituaan Jere näyttikin, että ei tunnu mukavalta. Kävimme varmuuden vuoksi vielä pihalla liikkumassa ja hänen aavistuksensa osui oikeaan. Pienellä nivelen manipuloinnilla Jere ontui oikeaa takajalkaansa. Turha ilmeisestikin mainita, että Jere aiheutti mennen tullen oman kalabaliikkinsa odotustilassa...
Tilannetta päätettiin lähteä tutkimaan ja jalasta otettiin röntgenkuvat sekä edestä että sivusta. Sivukuvasta ilmeni karu totuus. Sillä näkyi kuvassa varjostumana nivelnestettä enemmän kuin mitä piti olla ja siellä missä sitä ei olisi saanut olla. Lisäksi sillä oli kaksi pientä alkanutta reagointialuetta, jotka kielivät polven ristisiteen osittaisesta repeämästä. Nukutettuna polven pystyi tutkimaan paremmin ja siinä oli selkeästi havaittavaa löysyyttä. Vasenta polvea tutkittaessa huomattiin oitis, että se on napakka eikä siinä ole eteenpäin suuntautuvaa liikkkuvuutta. Eturistisiteen vaurio saadaan varmuudella todettua kudosnestenäytteellä, josta pitäisi löytyä paljon irtosolukkoa. Pieni läntti karvoja pois ja neulalla tippa näytelasille. Tulos tulee viikon päästä.
Ensireaktio itselläni oli tyrmistynyt. Näinkö tämä sitten päättyi. Lääkäri sai minut kuitenkin vakuutettua, että vaikka leikkaus näyttää hirvittävälle; kahtia sahattuja luita, metallilevyjä jne jne, se on varsin hyvin onnistuva toimenpide. Kuntouttamisella on suuri merkitys koiran tulevaisuudelle. Kertoessani niin vakavalla ilmeellä kuin vain sain väännettyä, että tämä on ikäänkuin elämän ja kuoleman paikka tuolle koiralle ja että hänen on nyt käsi sydämellä arvioitava koiran kykyä jatkaa elämäänsä suojelukentillä hän sanoi, että Jere pystyy jatkamaan elämäänsä täysin normaalisti ja että kaikkea voi tehdä parantumisen jälkeen mitä meinattiinkin.
Nyt sitten tuli itselleni hirvittävä stressi pitää Jere aloillaan niin kauan aikaa, että se saadaan leikattua ettei tuo eturistiside vaan missään tapauksessa napsahda tällä välin poikki. Poika ei oikein millään ymmärrä remmilenkkejä ja aamuherätyksen aikaan sekä illalla tarhasta poistumisen aikaan ilo on niin ylimmillään, että oikein hirvittää.
Sen olen ehdottomasti päättänyt, että Jere leikataan jos diagnoosi on oikea. Loppukesästä sitten näkee miten paraneminen sujui.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)