JERE

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Lomaa kohti

Lääkekuuri, lepo ja itseohjautuva liikkuminen ovat tuoneet toivottua kehitystä. Jere ei enää laahaa niin paljoa leikattua jalkaansa kuin aikaisemmin. Sillä rapsahtaa kynnet maahan ainoastaan väsyessään. Sillä on selkeästi myös enemmän virtaa ja olisi innokkaana kärttämässä keppileikkeihin kaveriksi. Maanantain fyssarin käsittelyssä se oli huomattavan paljon rennompi, nukahteli jopa paikka paikoin, ja sai myös edistyneen arvion voinnistaan edelliseen kertaan verrattuna.

Viikonloppuna se pääsi mökillä uimaan. Annoin sen uida omia aikojansa, koska se kerta itse mereen omin päin meni ja uiskenteli rauhallisena omia kaarroksiaan. Taisi myös viilentää mukavasti helteessä. Uiminen selkeästi vaikutti positiivisesti sekä kehoon että mielialaan (myös omistajan). Lenkkejä ei olla tehty. Se pääsee aamuisin apupojaksi hakemaan Hesarin postilaatikolta. Muun ajan se viettää joko tarhassa tai jos joku on kotosalla, niin seuralaisena pihalla töhöttämässä ja häiriköimässä.

Eikös sitten tapahtunut seuraavaa maanantaiaamuna. Seurailin Jeren liikkumista Hesarinhakureissulla ja totesin varovaisen positiivisena sen liikkuvan hieman paremmin kuin edellisellä viikolla ja huomattavan paljon paremmin kuin sillä hetkellä kun käytiin edellisen kerran lääkärin pakeilla. Toin Jeren sisälle ja lähdin narttujen kanssa pyörähtämään aamun metsäkiekaisulla. Se, että sain kodinhoitohuoneen oven auki ja tyypit sai alkuhärdellin höhättyä, molemmat ottivat kohtisuoran kurssin metsään ja viereiseen mäkeen. (Sinne ei siis lenkki kuulu kulkea...) Hetken perästä kuulin kun ne pysähtyivät ja samalla sekunnilla alkoi supikoiran kirkuminen. Äänestä ei voi erehtyä. Toivoin sydämestäni, että a) supi ei ole kapinen b) kumpainenkaan narttu ei saa mitään typerää päähänpistoa c) ne tulisivat pois kun vislaan (ei ne kotona osaa senkään vertaa). Noh, vislasin niin kovaa kuin sormista lähti ja ylläri-pylläri. Molemmat tulivat ensimmäisestä kutsusta. Eihän tämän niin yksinkertaista pitänyt olla. Japi oli ollut näköjään päällepäsmäri, koska se oli haukkunutkin tilanteen ollessa päällä. Sillä oli myös jotain/jonkun (?) kuolaa naamarillaan ja kaksi veristä naarmua silmän alla. Hetken kävi mielessäni, että pitäisikö hakea vaikka heti suorin vartaloin sille antibioottikuuri ja ivomec-piikki. Tällä statusquo AkuAnkka-tuurillani, sen naarmut ovat pakko olla supin aiheuttamia ja sen on pakosti oltava saanut samalla siitä kapi-tartunnan. Jätin kuitenkin panikoinnin väliin, totesin tappiot ulkoisesti vähäisiksi ja päätin seurata tilannetta.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Totuus on surullista kuultavaa

Sain eilen Jeren vasemman polven nivelnestenäytteen tulokset. Elukkalääkäri ystävällisesti soitti. Sieltä löytyi ylimääräistä solukkoa, jota ei olisi saanut löytyä. Tosin niistä ei voida sanoa onko solukko peräisin osittain revenneestä ristisiteestä tai mahdollisesti jostain muusta mahdollisen rasitusvamman runtelemasta pehmytkudoksesta.

Jere on ollut nyt torstaista lähtien Rimadyl-kuurilla ja kuuri jatkuu vielä reilun 2 viikkoa. Tein päätöksen jo jokin aika sitten, että Jereä ei enää uudelleen leikata. Nyt sitten katsotaan ja odotellaan miten kuuri ja lepo vaikuttavat, vai vaikuttavatko laisinkaan. Näinköhän sitä lähti jatkoaika käyntiin ison koltiaisen kanssa...?

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Painajaiselle ei näy loppua...

Melko sekava fiilis...

Kaksi eläinlääkäriä tutki Jeren. Lopputuloksena molemmat saivat sen reagoimaan vasemman polven kopelointiin ja toinen myös lantion alueen kopelointiin. Röntgenkuvissa ei löydy huomautettavaa. Otettiin vielä varmuuden vuoksi nivelnestenäyte vasemmastakin polvesta ja taas pidetään hullua jännityksessä viikon päivät.