JERE

tiistai 23. helmikuuta 2010

Kaikki voi olla niin pienestä kiinni...

Mitä saa kun yhdistetään iso koiran rohjake, rajallinen määrä älyä, vielä vähemmän järkeä ja suunnaton määrä elämän iloa? Noh, jos koira on saanut nimensä Jere Karalahden mukaan, niin tiedä sitten kumpi kärsii vääryyttä.

Päätin perustaa tämän blogin, jotta saan hieman perspektiiviä tähän kokonaisuuteen ja toivottavasti pääsen jälkikäteen huokaisemaan helpotuksesta kun kaikki päättyy hyvin.

Tarinan varhaisin juonen käänne sijoittuu vuoden 2007 loppukesään, jolloin Jere oli reilu puolen vuoden ikäinen jöllikkä. Oli lämmin kesäilta ja olin muistaakseni kastelemassa pihalla kukkasia. Hihkasin koirat luokseni ja Jere tuli yllättäen rynnien etunenässä. Se sanoi pari kertaa piip-piip ja nosteli vasenta etutassuaan. Sen käpälästä tuli norona verta. Sillä oli jo tuolloin varsin korkea kipukynnys eikä se juurikaan aristellut kun tutkin vuotokohtaa. Sillä oli keskellä käpälää anturoiden välissä selkeä pistohaava. Lieneekö löytäneen naulan, tölvässyt sen oksaan tai johonkin. No johonkin kuitenkin. Haava tarvitsi tikit ja naapurissa asusteleva eläinlääkäri tuli ystävällisesti neulan ja langan kanssa tilkitsemään toisen tassun. Haava hoitui helposti ja Jere oli yllättävän lungi potilas. Kun se sai parin viikon jälkeen tikit pois haverista jäi muistoksi suorana sojottava etuvarvas. Jänne oli ilmeisestikin saanut siipeensä.

Aikaa kului vuosi ja vähän toistakin ja tuli aika viedä Jere virallisiin lonkka- ja kyynärkuviin. Kuvauksen suoritti kankaanpääläinen luottolääkäri syksyllä 2009. Hän kiinnitti huomiota Jeren metkaan varpaaseen ja tokaisi lähes sivulauseessa, että tuon kokoisella järkäleellä kaikki pienetkin vaivat tulevat ennemmin tai myöhemmin näkymään.

Se sitten alkoi nyt 2010 alkuvuodesta. Jere liikkui aivan normaalisti enkä itse havainnut mitään erikoista sen liikkeissä. Ainoa poikkeavuus oli sen käyttäytyminen levon jälkeen. Se ei käytännössä astunut oikealla takajallalla ollenkaan vaan kevensi sitä jonkun aikaa, kunnes jälleen alkoi käyttää sitä mielestäni normaalisti. Päätin seurata tilannetta hetken, koska jalka ei selvästikään vaivannut sen tavanomaista liikkumista. Parin kolmen viikon seurannan jälkeen sen levon jälkeinen askelen kevennys mielestäni paheni ja mietin vaihtoehtoja. Jos tätä joku elukkalääkäri lukee, niin kaikella rakkaudella ammattikuntaa kohtaan... Totesin, että saan venytellä ja vanutella sen jalkaa joka suuntaan ja se ei aristele tai vaikuta kivuliaalta. Oma diagnoosi oli, että tuskimpa sillä luita on poikki. Sen normi liikunnassa ei ollut poikkeavuuksia. Se meni ja reuhasi edelleenkin kuin viitapiru konsanaan. Päätin sen olevan pehmytkudosvamma. Sitä ei olisi mieltä viedä elukkalääkärille oireilla: koira keventää voimakkaasti oikeaa takajalkaansa levon jälkeen. Siitä otettaisiin varmuuden vuoksi röntgenit, joista ei löytyisi todennäköisesti yhtään mitään erityistä, venyteltäisiin ja vanuteltaisiin eikä edelleenkään löydettäsii mitään. Saisin Jerelle tulehduskipulääkkeet matkaan ja kahden viikon remmilenkkiohjeen. Syy jäisi edelleen hämärän peittoon. Päätin viedä koiran ensin erinomaiseksi kehutulle eläinfysioterapeutille, kuunnella hänen arvionsa ja tehdä sen jälkeen lisäarviot. Sain ajan varattua ja se oli tänään.

Tämä puolitoista vuotta sitten vammautunut varvas on aiheuttanut väärän liikeradan ja väärä liikerata on aiheuttanut vinoumia koiran keskivartaloon siten, että se on kävellyt koko ajan takajalat "allaan", joka puolestaan on aiheuttanut todella kivuliaat lukkoutumat molemmille puolille sen lantiota sekä vasemmalle puolelle sen kaularankaa.

Jeren kipeitä ja lukkiutuneita lihaksia manipuloitiin ja hoidettiin ja sille laadittiin hoitosuunnitelma. Käytän Jereä tämän fysioterapeutin luona muutaman kerran, opetan sille yhden hyvin yksinkertaisen kotijumppaliikkeen ja seuraamme sen kehitystä. Manipuoloinnin lopputuloksena, sen vaurioituneen jänteen tulisi vapautua riittävässä määrin, jotta se kykenisi liikkumaan normaalisti ja saamme sen muistijäljen vääristä liikkeistä oikaistua. Mikäli tämä ei tuota toivottua lopputulosta, jalka operoidaan.

Tämä siis lähtötilanne tänään tiistaina 23. helmikuuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti