Tuomiopäivä takanamme.
Kävimme siis maanantaina ortopedin luona. Jere käyttäytyi juuri niin huonosti kuin vain osasi. Odottelin keskenäni kaikessa rauhassa vuoroamme ja hain Jeren vasta vuorollamme. Odotustila oli melkoisen pieni ja siellä oli 3-4 muuta koiraa. Jere oli sen seitsemää äijää kun toin sen tutkimushuoneeseen. Lepyttelin vain ortopedin ja totesin, ettei se ole ihmisille äksy. Kun saatiin ovi perässämme kiinni, niin Jere olikin kuin iso herttainen nalle-karhunen. Pussasi lekurin linssit huuruun ja muutenkin teki itsensä hyvin tykö. Kerroin etujalasta ja Jeren takajalan ontumisesta. Lääkäri sanoi, että Jeren varpaan jänne on poikki. Sanoi myöskin, ettei kukaan lääkäri ompele sitä jännettä kiinni, sillä toipumisaikana jalan pitää olla kipparassa kuin kauhakuormurin kauha kolme viikkoa ja todennäköisesti heti ensimmäisenä päivänä haava repeää. Varpaasta on ainoa haitta kuulemma minulle, kun joudun leikkaamaan siitä kynttä useammin kuin muista. Sanoi myöskin, että Jeren etujalat ovat ylipäätään aavistuksen verran ulkonevat ja että sen oikeaan liikuntaan tulee kiinnittää vastaisuudessa paljon huomiota.
Sitten lähdimme tutkimaan sen takajalkaa. Lääkäri tutki koko oikean takajalan ylhäältä alas ja sanoi, että ihan kuin polvi olisi aavistuksen verran paksuuntunut. Hetken kopeloituaan Jere näyttikin, että ei tunnu mukavalta. Kävimme varmuuden vuoksi vielä pihalla liikkumassa ja hänen aavistuksensa osui oikeaan. Pienellä nivelen manipuloinnilla Jere ontui oikeaa takajalkaansa. Turha ilmeisestikin mainita, että Jere aiheutti mennen tullen oman kalabaliikkinsa odotustilassa...
Tilannetta päätettiin lähteä tutkimaan ja jalasta otettiin röntgenkuvat sekä edestä että sivusta. Sivukuvasta ilmeni karu totuus. Sillä näkyi kuvassa varjostumana nivelnestettä enemmän kuin mitä piti olla ja siellä missä sitä ei olisi saanut olla. Lisäksi sillä oli kaksi pientä alkanutta reagointialuetta, jotka kielivät polven ristisiteen osittaisesta repeämästä. Nukutettuna polven pystyi tutkimaan paremmin ja siinä oli selkeästi havaittavaa löysyyttä. Vasenta polvea tutkittaessa huomattiin oitis, että se on napakka eikä siinä ole eteenpäin suuntautuvaa liikkkuvuutta. Eturistisiteen vaurio saadaan varmuudella todettua kudosnestenäytteellä, josta pitäisi löytyä paljon irtosolukkoa. Pieni läntti karvoja pois ja neulalla tippa näytelasille. Tulos tulee viikon päästä.
Ensireaktio itselläni oli tyrmistynyt. Näinkö tämä sitten päättyi. Lääkäri sai minut kuitenkin vakuutettua, että vaikka leikkaus näyttää hirvittävälle; kahtia sahattuja luita, metallilevyjä jne jne, se on varsin hyvin onnistuva toimenpide. Kuntouttamisella on suuri merkitys koiran tulevaisuudelle. Kertoessani niin vakavalla ilmeellä kuin vain sain väännettyä, että tämä on ikäänkuin elämän ja kuoleman paikka tuolle koiralle ja että hänen on nyt käsi sydämellä arvioitava koiran kykyä jatkaa elämäänsä suojelukentillä hän sanoi, että Jere pystyy jatkamaan elämäänsä täysin normaalisti ja että kaikkea voi tehdä parantumisen jälkeen mitä meinattiinkin.
Nyt sitten tuli itselleni hirvittävä stressi pitää Jere aloillaan niin kauan aikaa, että se saadaan leikattua ettei tuo eturistiside vaan missään tapauksessa napsahda tällä välin poikki. Poika ei oikein millään ymmärrä remmilenkkejä ja aamuherätyksen aikaan sekä illalla tarhasta poistumisen aikaan ilo on niin ylimmillään, että oikein hirvittää.
Sen olen ehdottomasti päättänyt, että Jere leikataan jos diagnoosi on oikea. Loppukesästä sitten näkee miten paraneminen sujui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti