

Pienin askelin tapahtuu pientä edistystä.
Haava vaikuttaa tervehtyneen hyvin. Haavan reunat ovat siistit ja kaikki haavan ja slingatun alueen punoitukset ovat hävinneet. Toista joutuu melkoisestikin toppuuttelemaan aamuisin ja työpäivän jälkeen ja välillä ihan kävelylenkinkin aikana. Se on vain niin vilpittömän ilahtunut ja tykästynyt kun se saa huomiota osakseen ja pääsee haistelemaan ulkoilmaan.
Leikkausalue ja luutuminenkin on ilmeisesti ohittanut jonkin vaiheen, koska Jere pystyy rauhoittumaan muuallekin kuin puoli pakolla kodinhoitohuoneeseen. Edelleen se saattaa saada ilmeisestikin sellaisia "kipusäpsyjä". Erityisesti silloin kun alamme lähestyä seuraavan kipulääkkeen antamisajankohtaa.
Viime yö oli ensimmäinen, jolloin voin rehellisesti sanoa nukkuneeni enemmän kuin kolme tuntia yhtäjaksoisesti viimeisen kahden viikon aikana. En havahtunut yöllä kodinhoitohuoneesta kuuluvaan tihkaamiseen tai tassutteluun ennen Juhan kellon soittoa, lukuunottamatta ikiluotettavan "torkkukytkimemme" Japin aamun avausta. Se pomppaa kuin nakutettu klo 05.30 sänkyyn ja tarkistaa erinomaiselta lähietäisyydeltä ovatko silmät auki vai kiinni. Saattaa myös suurella todennäköisyydellä huolehtia, että yöpölyt tulee pyyhkäistyä korvan lehdeltä. Jos sille sanoo, että "Pää tyynyyn vielä Japi", se jää sänkyyn vielä hetkeksi kaivamaan korvansa ja tekemään muutenkin pieniä aamuvalmisteluja ennenkuin se pomppaa alas ja kolauttaa luunsa matolle ja vaipuu nanosekunnissa takaisin nukkumaan. Henkilökunnalla menee pieni tovi tämän 60 sekunnin pyörremyrskyn jäljiltä päästä takaisin höyhensaarille.
Toivottavasti tämä toipumisen edistymistä ennakoiva levollisuus jatkuu ja Jere kykenee oikeastikin lepäämään. Uskon kuitenkin vahvasti, että parantumista edesauttaa lepo aivan yhtä tavalla kuin liikkuminenkin.
Haava vaikuttaa tervehtyneen hyvin. Haavan reunat ovat siistit ja kaikki haavan ja slingatun alueen punoitukset ovat hävinneet. Toista joutuu melkoisestikin toppuuttelemaan aamuisin ja työpäivän jälkeen ja välillä ihan kävelylenkinkin aikana. Se on vain niin vilpittömän ilahtunut ja tykästynyt kun se saa huomiota osakseen ja pääsee haistelemaan ulkoilmaan.
Leikkausalue ja luutuminenkin on ilmeisesti ohittanut jonkin vaiheen, koska Jere pystyy rauhoittumaan muuallekin kuin puoli pakolla kodinhoitohuoneeseen. Edelleen se saattaa saada ilmeisestikin sellaisia "kipusäpsyjä". Erityisesti silloin kun alamme lähestyä seuraavan kipulääkkeen antamisajankohtaa.
Viime yö oli ensimmäinen, jolloin voin rehellisesti sanoa nukkuneeni enemmän kuin kolme tuntia yhtäjaksoisesti viimeisen kahden viikon aikana. En havahtunut yöllä kodinhoitohuoneesta kuuluvaan tihkaamiseen tai tassutteluun ennen Juhan kellon soittoa, lukuunottamatta ikiluotettavan "torkkukytkimemme" Japin aamun avausta. Se pomppaa kuin nakutettu klo 05.30 sänkyyn ja tarkistaa erinomaiselta lähietäisyydeltä ovatko silmät auki vai kiinni. Saattaa myös suurella todennäköisyydellä huolehtia, että yöpölyt tulee pyyhkäistyä korvan lehdeltä. Jos sille sanoo, että "Pää tyynyyn vielä Japi", se jää sänkyyn vielä hetkeksi kaivamaan korvansa ja tekemään muutenkin pieniä aamuvalmisteluja ennenkuin se pomppaa alas ja kolauttaa luunsa matolle ja vaipuu nanosekunnissa takaisin nukkumaan. Henkilökunnalla menee pieni tovi tämän 60 sekunnin pyörremyrskyn jäljiltä päästä takaisin höyhensaarille.
Toivottavasti tämä toipumisen edistymistä ennakoiva levollisuus jatkuu ja Jere kykenee oikeastikin lepäämään. Uskon kuitenkin vahvasti, että parantumista edesauttaa lepo aivan yhtä tavalla kuin liikkuminenkin.
Voihan Jere! Toivottavasti tulee vielä tuosta "pelikuntoon". Ja jaksamisia sulle ettet saa hermoromahdusta vähistä yöunista!
VastaaPoista