Pitkäkin matka taittuu joskus...
Mitäs tässä kuvassa tapahtuu? Jere suorittamassa IPO-koetta. Matka on ollut pitkä, mutta joskus se työ palkitaan. Tosin ei tuo Jere voinut sitten tässäkään päästää helpolla vaan ajoi toisinaan hulluuden partaalle. Jeren motto on selkeästi: "Ei sitten hötkyillä." Se kyllä tekee asioita, mutta omaan tahtiinsa. Toisinaan jopa verkkaisesti. Vuoden aikana on tosin tapahtunut paljon positiivistakin...
Aloitetaan A:sta eli jäljestämisestä. Syksyn BSP:ssä Annenhof -kennelnimellä kasvattava Anne Posch kertoili kun tuskailin tuon "jälestelyä", että eipä tuo Jeren isäpappakaan ollut raponen jäljestelijä. Sanoin Annelle, että olisin oikein mainiosti voinut elää ilman tuotakin tietoa. Jonkun häslingin olin onnistunut Jeren kanssa aikaansaamaan. En ole täysin kyennyt analysoimaan mikä sen kämmin lopulta oli aiheuttanut. Se mitä tapahtui oli, että Jeren jäljelle lähtö aina ensimmäiselle esineelle asti oli hyvin epävarmaa. Sitä sai rohkaista kerta toisensa perään ja aina se vain nosti nenänsä maasta ylös ja peruutteli jalkoihini varsin epävarmana. Kikka kakkoset, kolmoset, neloset ja ... seitsemättoista tuli testattua ilman pysyvää ratkaisua kunnes sitten löysimme sateenvarjon. Sen sijaan, että olisin äänellä antanut sille pakotetta jatkaa jäljestämistä, annoin sateenvarjon kärjellä hyvin kevyen näpyn sen takalistolle. Kevyt tarkoitti todellakin kevyttä. Ja se riitti. Kolmen toiston jälkeen se ymmärsi, että pään nostelu ja peruuttelu ei ole henkilökunnan mielestä cool ja etenkin kun jäljen päässä oli Maailman Paras Pallo, se varmistui ja osoitti toisinaan erinomaistakin jälkityöskentelyä. Noh, sitten tuli WUSV -reissu Itävaltaan viikko ennen koettamme. Reissun jälkeen menin pellolle ja niinhän se tauon aikana oli "hoksannut", että jäljestämisen syvin olemus löytyy jäljen päästä --> MAAILMAN PARAS PALLO ja esineet siinä välillä ovat aivan hukkakauraa. Se siis aloiti esineitten ylikävelyn. Aikaa oli viikko, joten en halunnut riskeerata sen löytynyttä halukkuutta jäljestykseen vaan eikun upporikasta ja rutiköyhää pelaten kokeeseen. Vaikka treeneissä olin sateenvarjolla näpäyttänyt sen ilmaisemaan esineen se kyllä varsin komeasti käveli kokeessa molempien esineitten yli. Jäljestys itsessään oli kohtuullisen mallikasta. Lopputulos Ihan Kiva 74p = 4 plussa plop-plop -pistettä.
Noh, sitten se B. Uskon Jeren kanssa käyttämääni koulutusmetodiin täysillä. Tosin, valmistautuminen sen kanssa on sitten aivan toista kuin oli ollut Maxin tai Petunian kanssa. Noh, nythän tiedän. Suurin ongelma oli, että se kyllä suorittaa kaikki noudot. Ei mitenkään rakettina, mutta se ei mälvää kapulaa, hyppää koskettamatta esteeseen molempiin suuntiin ja menee A-esteenkin yli molempiin suuntiin. Tosin se lähti treeneissä aikaisintaan toisella tai kolmannella+vartaloavulla. Tein tietoisen päätöksen ja annoin sille kokeessa vartaloavun joka käskyn yhteydessä. Kyllähän se oli varsin epävarma, että tietääköhän henkilökuntakaan ihan täysin mitä siellä tottiskentällä pitäisi tehdä mutta suoritti joka tapauksessa. Se ei istunut, noudot olivat mitä olivat ja eteenmeno hienosti kaartaen noutoesineille (se ei siis mitenkään inhoa noutoa...). Lopputulemana jälleen Ihan Kiva 71p = 1 plussa plop-plop -pistettä.
Sitten se Hannunkin suuresti ihmettelemä C-osio. Hannu sanoi, että jos joku olisi keväällä sanonut, että Jere suorittaa vielä hyväksytysti IPO-kokeen, hän olisi nauranut päin naamaa. Treenit olivat sujuneet nousujohteisesti. Sen ongelmahan ei ole etteikö se haluaisi purra. Päinvastoin. Purut on ihan parasta mitä se tietää ja varsinkin jos pääsee vääntämään maalimiehen kanssa. Kaikki muu siinä välissä onkin sitten aivan hanurista, kuten hallinta tai piilon kierto tai joku sivukuljetus - Katin Kontit !!! Se kyllä pääosin antoi ohjata itseään treeneissä vaikka toisinaan oli hieman tahmeaa, mutta koin korvattomuuden olevan meidän tapauksessa enemmänkin Happy Problem. Sen verran osasin itse kämmätä, että tarkoituksenani oli "järjestellä" meidät suorittamaan toisena, jotta Jere näkisi yhden suorituksen ja saisi siinä tarvitsemansa hetsin. No, onnistuinkin saamaan meidät sitten ensimmäiseksi. Jere oli yllättävän pirteä ja halukas hommiin. Se kiersi 5-piilon ja aloitti 6:lla kohtuullisen hyvin vartioinnin. Ei edes hypännyt Hannun syliin. Se antoi todella hyvin ohjata itseään yksillä käskyillä ja ilman suurempaa kanitusta piilolta pois ja pakopaikalle. Hetsaamattomuus näkyi kyllä siinä, että jos se olisi yhden suorituksen nähnyt se olisi ollut todennäköisesti energisempi ja tuo olisi näkynyt, etenkin sen iskuissa. Toisaalta se keksi nyt kokeessa paon estämisessä, ettei ihan ensimmäisellä käskyllä pidä irroittaa. Ensimmäistä kertaa jouduin antamaan sille ylimääräisen käskyn, jota se sitten kuitenkin totteli. Hieman hankaluutta poistua vartioinnista ja siirtymisessä pitkään liikkeeseen. Pitkässä liikkeessä se hyppäsi hienosti (!!) ja teki tahmean irroituksen ja vielä tökki päälle. Kaikkien teknisten virheitten kera ja hieman laiskahkoista kiinnikäymisistä huolimatta se teki täydet otteet ja se puri voimakkaalla ja rauhallisella otteella. Se antoi hieman kuormituksen vaikuttaa itseensä, joka ei näkynyt, mutta kuului murinana. Ote puolestaan parani. C-osasta oli kaiken kaikkiaan ilahtunut. Lopputulos Hyvä 84p.
Tavoite täyttyi 74-71-84 --> IPO1 !!!
Tämän jälkeen pitkä talvi on hyvää aikaa latailla akkuja ja treenailla mahdollisuuksien ja voimien mukaan. Puruissa nupit kaakoon, tottiksessa paluuta perustekemiseen ja jälki, noh, kiillotellaan jälkipaalu ja rasvataan liina.
Muutoin on haku jo käynnistynyt. Hakusessa on pikkusisko/-veli Jerpalle ja Jampulle...



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti